Kiireinen startti vuoteen 2018

Koska aloitin opiskelut tammikuun alussa, blogi on jäänyt sivummalle. On täytynyt opetella paljon uutta lyhyessä ajassa, joten henkisesti olen ollut usein koulun jälkeen naatti, joten blogin kirjoittelu ei ole ollut ensimmäisenä mielessäni. Ja pentuihin kuluu paljon aikaa, sillä Haldirin kanssa olemme alkaneet treenaamaan agilityssä tarvittavia taitoja.

Pentuagilitykurssi alkaa huhtikuun alussa ja haluan olla valmistautunut siihen hyvin. Siihen mennessä pitäisi olla opetettuna paikka ja rauhoittuminen alustalle. Haldir osaa paikka-käskyn joten kuten. Myönnän, olen ollut laiska sen suhteen, olen keskittynyt enemmän rauhoittumiseen ja hihnakäytökseen.

Täällä oli vielä ihanat, lumiset kelit muutamia päiviä sitten. Nyt kadut ovat liukkaat ja muutamaa satunnaista lumikasaa lukuunottamatta maisema on lumeton. Mikä harmittaa, sillä ennemmin tarvon lumihangessa kuin liukastelen jäällä.

Käväistiin Bandittin kanssa myös Karva-Kavereiden soveltuvuustestissä ja läpi meni kirkkaasti. Saimme kehuja Bandittin rauhallisuudesta. Aidossa asiakaskohtaamisessa Banditt oli todella mahtava, antoi tuntemattomien rapsutella ja teki itsensä tykö. Vaikka testissä oli suuri määrä koiria (ennätysmäärä, itseasiassa) niin Banditt oli rauhallinen, vaikka halusikin jatkuvasti että rapsutan ja paijaan.

Eipä ole yllätys, että koirien takia olen ollut kiireinen. Viiden koiran, arjen sekä opintojen pyörittäminen on kiireistä. Mutta olen joka päivä iloinen siitä, että saan käyttää aikaani (ja rahaani) koiriin.

Meillä sairastettiin vatsatautia tässä vähän aikaa sitten. Ensin Usko, sitten Haldir. Sen jälkeen Banditt, Hertta ja Boromir. Voin sanoa, ettei ollut hauskaa kun on kiire kouluun ja Boromir oksentaa jatkuvasti. Onneksi nyt ollaan kuivilla vesillä, sillä voin sanoa että viiden koiran ripulirumba oli ihan tarpeeksi seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Toisaalta, tauti olisi voinut olla kaikilla samaan aikaan. Nyt se ei sentään ollut, vaan vuorotellen jokaisella, pentuja lukuunottamatta. Haldirilla ja Boromirilla vatsatauti oli samaan aikaan.

Eilen illalla kävin Hertan kanssa ensimmäistä kertaa agilityhallilla. Olin varannut tunnin, joka oli itseasiassa juuri sopiva. Pidin tunnin aikana kaksi 2-5 minuutin taukoa, jotta sain Hertan kierroksia alas. Viereisellä kentällä lähes jatkuvasti vinkulelua huudattava ihminen oli lievästi sanottuna turhan iso häiriö. Mutta siitäkin selvittiin kunnialla, pienten rauhoittumistreenien avulla.

Tutustuin Hertan kanssa puomiin, hyppyesteeseen, putkeen sekä keppeihin. Koska Hertta on helposti lelulla palkkaantuva koira, esteiden opettaminen kävi leikiten. Putki jännitti aluksi, mutta kun Hertta hoksasi että läpi hirveää kyytiä juoksemalla on toivottava asia, alkoi putken tarjoaminen joka käänteessä. Ihan sama minne Hertan lempilelu ("kanin raato") meni, Hertta meni perässä.

Toki agility on sellainen asia, joka nostaa kierroksia, mutta alun suunnilleen kahdenkymmenen minuutin sekoilun jälkeen Hertta löysi oikean vaihteen ja alkoi tosissaan tehdä hommia palkkansa eteen. Keskittyminen oli uskomattoman tiivistä. Hertta ja Haldir ovat saman tyyppisiä luonteeltaan, nopeasti kiihtyviä ja kaikki tehdään sata lasissa. Mikä on agilityn sekä sprinttivaljakkourheilun kannalta loistava piirre.

Täytyykin alkaa jo seuraavaa hallivarausta katsella sillä silmällä. Ehkäpä seuraavalla kerralla Haldir pääsee treenaamaan mukaan rauhoittumista uudessa ympäristössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti