Kysy mitä vain - kasvattaja vastaa

Siis ihan mitä vain. Blogiin voi kirjoittaa anonyymisti kommentteja, joten typeriltäkin tuntuvat kysymykset ovat sallittuja, kukaan ei kuitenkaan tunnista sinua. Kysymyksiä saa esittää määrittelemättömän ajan, kunnes sitten kasaan kaikki yhteen blogipostaukseen ja vastailen niihin.

Vaikka itse tiedän parhaiten koiristamme sekä suunnitelmistamme kaiken, niin siitä huolimatta kaikkea ei tule kirjoitettua tänne. Ehkä osaksi senkin takia että informaatiota, suunnitelmia ja toiveita on niin paljon, että jos kirjoittaisin kaikesta, siis ihan kaikesta, en muuta ehtisi tekemäänkään.

Silloin, kun itse olin vielä koirahullu ilman ainuttakaan koiraa, mielessäni oli tuhansittain kysymyksiä kasvattajille. Varsinkin nuorena Lahden Kansainvälisissä koiranäyttelyissä ravanneena tuli juteltua paljon kasvattajien sekä harrastajien kanssa. Ja kysymyksiähän minulla oli vaikka kuinka! Osaan kysymyksistä kasvattajat eivät tohtineet vastata, tai ajattelivat, ettei kyseessä ole asia joka kuuluu "ulkopuolisille".

Kasvattamisessa yksi tärkeimmistä arvoistamme on avoimuus, pennunostajia, kasvatuksesta kiinnostuneita ja kaikkia muitakin kohtaan. Oli kyse sitten koiran sairaudesta, rakenteellisesta viasta tai mistä tahansa. Melko lailla kaikki koiriin liittyvä on julkista tietoa, mukaanlukien mahdolliset rekisterinumerot. Tiedän, että osa ihmisistä piilottelee koirien rekisterinumeroita syystä taikka toisesta. Suomi on kuitenkin loppupelissä niin pieni maa, että koira on silti helppo kaivaa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä esille.

Joten, antaa palaa!

Tavoitteet vuodelle 2018

Vuoden lähentyessä loppuaan, on aika asettaa tavoitteet vuodelle 2018. Vaikka itselläni arki muuttuu radikaalisti tammikuusta lähtien opiskelun alkamisen johdosta, niin koiraharrastukset säilyvät ennallaan.

Vuosi 2017 on ollut isojen muutoksien aikaa ja varsinkin Hertan astutus sekä A-pentueen syntyminen ovat olleet isoja tapahtumia, jotka ovat muuttaneet niin arkeamme kuin tulevaisuuttammekin. Rauhallisen joulunvieton jälkeen on hyvä palata taas bloggaamisen pariin. Pian on aika kiittää, kumartaa ja aloittaa uusi vuosi (ja uudet kujeet).

Vuoden 2018 aikana on tarkoitus harrastaa enemmän, valokuvata enemmän ja osan A-pentueesta on tarkoitus saada valjaat päälleen ensi vuonna. Haldir, Boromir (Pohjolan Amdir) sekä Arwen saavat ainakin taatusti ensikosketuksensa valjakkourheiluun. Aluksi canicrossin muodossa ja myöhemmin kenties edistyksestä riippuen Kickbike tai Kickspark löytää tiensä kotiimme. Ensi vuosi on myös pentuvapaa vuosi, pentuetta ei ole suunnitteilla joten saamme ottaa rennommin. Kuitenkin tiineyksineen kaikkieen pentuihin kului yhteensä kokonaista neljä kuukautta. Se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta aika meni kuin siivillä. On myös aikaa valmistautua mahdollista vuoden 2019 pentuetta varten.

TAVOITTEET

Ensi vuonna on todellakin tarkoitus valokuvata enemmän! Pentuhössötyksen (sekä yleisen hössötyksen) tiimellyksessä olen valokuvannut hyvin vähän. Ensi vuodelle onkin suunnitteilla jo muutama pienimuotoinen valokuvausprojekti. Lisäksi on tuntunut aina isolta vaivalta ottaa järjestelmäkamera mukaan ulkoillessa, joten olen suosiolla jättänyt sen kotiin. Ja katunut sitä myöhemmin.

A-pentueen kasvamista ja kehittymistä odotan myös innolla ja suurella mielenkiinnolla. Tarkoituksena on tavata Arwenin lisäksi myös Ohtoa ja toivottavasti myös Alvinia. Toivottavasti myös tänne blogin puolelle tulee kirjoiteltua pennuista lisää.

Yksi eniten himoitsemistani asioista Haldirin kohdalle vuodelle 2018 on pentuagilitykurssi. Siitä on hyvä aloittaa agilityharrastus Haldirin kanssa. Vaikka treenaamme itseksemme agilityssä tarvittavia perustaitoja, haluan silti mennä pentuagilityyn oppimaan lisää. Haldir kasvaa vauhdilla ja on energinen, utelias oma itsensä. Lisäksi valjaisiin aletaan tutustumaan jossain vaiheessa vuotta.

Valjakkourheilussa tarvittavien käskyjen olisi tarkoitus olla Haldirilla hanskassa vuoden loppuun mennessä. Vaikkakin ollaan treenattu mm. suuntakäskyjä sekä hidastamista, on tavoitteena saada käskyt pomminvarmoiksi.

Agilityä olisi tarkoitus treenata enemmän, niin Uskon kuin Haldirinkin kanssa. Jahka rokotussuoja on kunnossa, niin suuntaan agilityhallille Uskon sekä Haldirin kanssa, jotta Haldir tottuu myös hallilla olemiseen ja vuoron odottamiseen. Lisäksi esteisiin olisi mukava käydä tutustumassa ennen varsinaista harrastamisen aloittamista.

Uskon kanssa on tavoitteena lähteä nose workin jatkokurssille, mutta saa nyt nähdä luotanko tarpeeksi omiin taitoihini, että lähtisin jatkokurssille. Alkeiskurssista on kuitenkin niin pitkä aika, että epävarmuus on alkanut kolkuttelemaan ovella.

Pohjolan Arwen 'Arwen'
Tammikuussa on tarkoitus läpäistä Karva-Kavereiden soveltuvuustesti, jonne Banditt on suuntaamassa. Eli sitten taloudesta löytyisi kaksi Karva-Kaveria. Tavoitteena on myös päästä syksyllä soveltuvuustestiin (tai vaihtoehtoisesti soveltuvuus testataan keikalla) Haldirin kanssa, ja tietenkin tarkoitus on päästä läpi siitä kunnialla.

Tavoitteena on ryhtyä paljon aktiivisemmaksi bloginkin kanssa ja keksiä ehkä muutamia erikoisempia postauksia ensi vuodelle.

Eli vuodesta 2018 on tarkoitus tulla toiminnantäyteinen sekä uusien asioiden oppimisen vuosi. Jännittää ja ilostuttaa odottaa pentujen kasvua sekä kehittymistä! On mukava päästä tarkkailemaan läheltä varsinkin Arwenin kasvua ja kehitystä.

Tilannekatsaus & milloin saa levätä!?

Tiedän! Blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Käteni ovat täynnä pentuja. Kyllä, luit oikein. Haldirin kaverina kotona jaloissa pyörii vielä kotia vailla Amdir. Syitä, miksi tilanne on tämä, en avaa sen tarkemmin. Tämä tilanne on suora seuraus meidän päätöksestämme. Joulun valmistelu vie myös oman aikansa ja voimavaransa.

Vaikka Amdirin oli tarkoitus muuttaa itsenäisyyspäivänä uuteen kotiinsa, peliin tuli muuttujia. Amdirin reisilihas revähti samaisena aamuna ja vasta nyt viime päivinä poju on alkanut käyttämään jalkaansa. Varaa sille painoa vähän enemmän joka päivä. Onneksi osaa itsekin ottaa rennosti, niin ei tarvitse pelätä että menee telomaan itseään pahemmin. Lihaksessa ollut voimakas turvotus on myös laskenut reippaasti.

Arjen pyörittäminen kolmen aikuisen koiran ja kahden pennun kanssa on välillä raskasta, siitä huolimatta että meitä aikuisia on kaksi. Normaalien ulkoilutusten sekä lenkitysten lisäksi koulutan Haldiria, Amdiria sekä huolehdin siitä, ettei Amdir pääse rasittamaan jalkaansa liikaa.

Viikonloppuna huomasin Hertan silmän rähmivän ja punoittavan - silmätulehdus! Tai no, silmän sidekalvon tulehdus. No, onneksi silmä on nyt kunnossa. Eli nopeasti parani ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Ja tämän lisäksi Usko onnistui telomaan häntänsä ulkona ja nyt hännässä on laastari. Ihan vain koska mikään muu viritelmä ei tulisi pysymään. Hännässä, lähellä kärkeä on pieni reikä, josta tuli yllättävän paljon verta Uskon heiluttaessa häntäänsä eteisessä. Verta oli lattialla ja seinillä ihan kiitettävä määrä. Ensin en edes hoksannut mikä vuotaa, vaan kävimme molemmat nartut läpi ennen kuin huomasin pienen reiän hännässä.

Ensi viikolla olisivat ensimmäiset rokotukset edessä niin Haldirille kuin Amdirillekin. Onneksi sain ajan eläinlääkärille, jonka tiedän olevan kaikinpuolin mahtava tyyppi ja osaa käsitellä koiria.

Kaaosta vaille valmista

Blogin kirjoittaminen on ollut tärkeysjärjestyksen häntäpäässä, suurin osa ajasta on kulunut pentuihin ja rentoutumiseen. Mutta pennuilla on suuret muutokset edessään, uudet kodit ja uudet kujeet.

Tiistaina Ohto (Pohjolan Anduin) ja eilen Alvin (Pohjolan Anarya) lähtivät uusiin koteihin. Olo on haikea ja epäuskoinen. Yhdeksän viikon penturupeama alkaa olla ohitse ja jäljelle on jäänyt paljon kuvia sekä hyviä muistoja pentujen kasvusta ja toilailuista.

Viime viikonloppuna kasasimme pentupaketit, sekä teimme myyntisopimukset ja sijoitussopimuksen valmiiksi. Ja nyt pentuja on kotona enää kolme. Kotona on hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Eilenkin vielä kasasin liikaa ruokakippoja pöydälle, kunnes tajusin että ei niitä pentuja ole enää viittä. Siinä kohdassa kyllä ikävä iski ja kovaa.

Voin rehellisesti sanoa, että pentueen kasvattaminen on ollut yksi parhaista kokemuksista elämässäni. Kiinnyin jokaiseen pentuun syvästi, vaikka tiesin että luopuminen on edessä. En silti kyennyt olemaan rakastamatta jokaisen persoonallista tapaa elää ja olla. Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Jokaiselle pennulle löytyi sopiva koti, jossa kemiat natsaavat. Kotien kanssa yhteistyö jatkuu, vaikka pennut muuttavatkin täältä pois.

Käytimme Hertan tiineyden aikaiseen, sekä pentujen hoitoon nelisen kuukautta elämästämme. Lukemattomat pentuihin upotetut tunnit näkyvät pennuissa, joka tuntuu upealta. Työtunnit näkyvät pentujen sosiaalisuudessa, rohkeudessa ja avoimuudessa.

Totta kai on ollut niitä hetkiä, kun mieleen on hiipinyt ajatus: "Mihin mä olen oikein ryhtynyt?" Varsinkin silloin, kun roskis on kaivettu esille ja levitelty pissakakkapaperit pitkin asuntoa ja lääpitty kakkatassuilla seiniin kauniita luolamaalauksia. Ja silloin kun kirjastonkirja löytyi kauniisti silputtuna lattialta.

Pentuarki kuitenkin jatkuu meillä Haldirin muodossa. Mutta yhden pennun kanssa eläminen ja oleminen on lievästi sanottuna helppoa viiteen pentuun verrattuna. Ja Haldir on... no, Haldir. Leikkisä, ohjaajakeskeinen räyhähenki. Pieni piraijamme. Hihassa roikkuva peto. Mutta voi niin rakas.

Suunnitelmia Haldirin pään menoksi on jo suuntaan ja toiseen. En malta odottaa, että A-pentue kasvaa aikuisiksi ja näemme lopputuloksen, jonka summana ovat meidän ja uusien kotien kova työ.